On sisäistä kauneutta ja ulkoista. Kuulee sanottavan että jokin on vain pinnallista koreutta ja että sisäinen kauneus on totta. Totta! Se on totta, mutta siltikin: voiko sisäinen kauneus olla heijastumatta ulkoiseen? Minusta ei. Hienoilla, henkisillä värähtelyillä on aina heijastumisensa ulkoisessa. Jos ajatellaan jonkun "kauneuden" olevan vain pinnallista tarkoitettaneen jotain päälle liimattua kuten merkkivaatteita tai ehostusaineita. Ja silloin katsojan tulee ymmärtää että juuri nämä asiat ovat "hienoja", haluttuja - siis kauniita.

Kuitenkin, jos katseemme kohteena oleva henkilö on valinnut ja tehnyt ehostuksensa itse on se jo heijastumaa hänen sisäisestä olemuksestaan, hänen arvoistaan ja taiteellisuudestaan. Silloin katsojan silmän tulee asettua samalle tasolle, ja kauneus välittyy. Sama pätee tietenkin vaatteisiin; pukeutumisemme heijastaa parhaassa tapauksessa sisäistä harmoniaa. Ainakin se kertoo jotain vaatetuksen kantajasta jos vain katsojalla on tulkintataitoa. Mielestäni tämä sisäisen ja ulkoisen kauneuden vuoropuhelu on kiehtovaa eikä sillä ole mitään tekemistä varallisuuden tai "hienouden" kanssa.

Tunnemme kaikki henkilöitä, jotka ovat puoleensa vetäviä ja hyvän näköisiä aina - saunasta tullessa, säkissä ja tuhkassa, kuumissaan ja viluisina, aamulla vuoteesta noustessa ja väsymyksen jo käydessä käpälään. Heillä vain sisäinen valovoima saa kaiken itsessään ja ympärillään hohkaamaan kultaa, lumoa. Tämän kaltaista karismaa ei keinotekoisesti pysty itseensä liimaamaan; se tulee sitä mukaa kuin ihminen löytää sisäisen olemuksensa ja on sitä kautta yhteydessä ikuiseen tietoon ja rakkauteen. Jos haluaa ulkoista kauneutta, on vain yksi tie: sisäinen.